Studia Historica Septentrionalia 47
Ritva Kylli, Kirkon ja saamelaisten kohtaaminen Utsjoella ja Inarissa 1742-1886. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi 2005. 538 sivua.

"Kello 4 aikaan puolisen jälkeen saavuin määrättynä lauvantaina Inarin kirkolle; jossa väki jo oli koossa. Jo edeltäkäsin oli kyyditsijäni, minun tietämättäni, lähettänyt lappalaisilla, joita heidän kirkkomatkallaan tapasimme, tiedon kirkolle, että uusi pappi kohta saapuu. Vastaani tulikin väkijoukko lakit kädessä ystävällisesti tervehtien, ja eräs nuori lappalainen riensi irroittamaan porohihnan, jonka silmukka oli kiinnitetty käsivarteeni, ja taluttamaan poroani. Minua sitten saattoi väki pappispirtille, jonne tultua nuorat, joilla olin kiinnitetty pulkkaan, irrotettiin. Minut nostettiin pulkasta, ja jokainen koetti olla minulle avullinen; yksi puhdisti lumen turkistani, toinen lappalaiskintaistani, toinen taas tavoitteli lakkiani, sitä kuivatakseen; lyhyesti sanoen, kaikki olivat liikkeellä. Heidän surullisen synkissä kasvoissaan ilmeni palvelemisen halu ja hyväntahtoisuus, ja yhä huusivat tiellä seisovat; puorest, puorest! – Jumalan rauha – samalla kun ojensivat kätensä tervehdykseksi."

Näin kuvaili Utsjoen kirkkoherrana 1820-luvulla toiminut Jacob Fellman saapumistaan saamelaisten keskuuteen. Lainauksesta käy hyvin ilmi, kuinka rauhanomaista kirkon ja saamelaisten kanssakäyminen oli siinä vaiheessa, kun saamelaisten käännytystyön repivin vaihe oli takanapäin. Kulttuurien kohtaaminen ei kuitenkaan ollut aivan ongelmatonta. Pappien lähtökohtana oli nimittäin alusta alkaen, että heidän oma suomalainen kulttuurinsa oli ylivertainen primitiivisempään saamelaiskulttuuriin verrattuna.

Ritva Kyllin väitöskirjatutkimuksesta selviää, miten papit yrittivät tuoda oman kulttuurinsa tunnusmerkkejä kuten maataloutta ja kristinuskoa saamelaisten keskuuteen. Lisäksi tutkimuksessa esitellään muun muassa kirkon suhtautumista saamelaisten äidinkieleen sekä saamelaisseurakunnan jumalanpalveluselämää – miltä vaikkapa joikaamiseen tottuneiden saamelaisten kirkkolaulu kuulosti suomalaisen papin korvaan? Entä miten papit suhtautuivat saamelaisten alkuperäisen uskonnon jäänteisiin, esimerkiksi seitojen palvontaan?